Viimeistä kertaa

Moikka! Torstaina olimme viimeisen kerran Lempäälässä Karin Valmennuksessa MPltä.  Bellan muutto on jo aivan ovella,  kahden päivän päästä!  Pakkauksia ei ole tehty kuin loimista. Kaikki muu on paikalleen Ypäjän kilpailuiden vuoksi..  Aion kuitenkin tänään ja huomenna pakkailla kisakaappiin kaikki muut tavarat kuin mitä Ypäjällä tarvitsen.   Kuten jo tekemästäni varustepostauksesta huomaa, kaappini on täynnä tavaraa.  Toisaalta aion viedä kaiken ylimääräisen kotiin ja tarpeettoman myyn. Uudelle tallille vien vain kaiken tarvittavan. Turhasta tavarasta tulee vain kauhea sotku.  Minun kohdallani pienikin tavaramäärä kasvaa; aina jostain löytyy sukka tai lapanen.  MP on ollut toinen kotini kaksi vuotta, joten tyhjä asuntovaunun paikka eilen oli aika erikoista.  Haikein mielin en kuitenkaan lähde, uutta putkeen  vain!   Lempäälästä tiedän vain ystäväni Miisan, Miran sekä Oonan ja Lotan. 

Edellisen Karin viikonloppuvalmennuksen jälkeen Bella tuntui aika väsyneeltä, joten olen ratsastanut sitä  suhteellisen nopeasti, mutta silti hyvin työskennellen.  Keskiviikkona Bella oli kauhea kyylä maneesissa, alussa se jopa sai pystyynhyppimiskohtauksen. Se siis pomppii pystyyn kuin kumipallo tauotta. Kun Bella hyppää pystyyn, se hyppää ihan kunnolla. Kaikkea muuta kuin turvallista..                                                        

Eilen Bella oli verryttelyssä aivan kiehumispisteessä. Kun muut nostivat ravista laukan, Bella hypähti laukkaan itsestään ja riehui.     Vielä ennen varsinaista verryttelyä ravailin maneesia ympäri ja yritin saada Bellaa rennoksi.  Bella alkaa kotiutumaan Lempäälän maneesiin, sillä se alkaa kyttäämään kulmia.  Bella on vieraassa paikassa aina tosi kiltti eikä katso ympäristöä. Kotona ei ole puhettakaan ratsastaa kulmiin… Tavoite on siis heti alusta asti muuton jälkeen olla tiukkana kulmien kanssa!

Kun varsinainen verryttely aloitettiin käynnissä, Bella alkoi rentoutua aika hyvin. Taivuttelin ja tein väistöjä.  Samaa myös ravissa.  Bella meni hyvin läpi, oli selästä pyöreä ja annoin sen mennä pyöreällä kaulalla.  Väistöt onnistuivat hyvin molempiin suuntiin.   Kari antoi minulle huomautusta kulmiin ratsastaessani:  yleensä  tulen Bellan pelkäämään kulmaan niin, että levitän ulkokättä ja taivutan sisään. Tällä tavoin olen saanut sen kulkemaan siitä hyvin väistämättä.  Kari käski pitää kädet lähellä toisiaan, pitää ulko-ohjan hyvin tuella ja sisäohjan kevyenä.  Kun minä vähän rentoudun enkä ylireagoi kulmaa, Bellakaan ei jaksa huomioida sitä toista kertaa.     Vaihtelin ravissa suuntaa, tein paljon käännöksiä, joissa Bella joutuin taipumaan pohkeen ympärille venyttäen kylkiä.  Kun hevoset olivat rentoja ja hyvin avuilla, aloitimme laukantyöskentelyt.  Laukassa neiti oli… hullu.     Se esitti olevansa pohkeen takana yrittäessäni ratsastaa eteen, mutta yhdessä vaiheessa ampaisi kaasun pohjaan ja alkoi leikkimään.  Ratsastin eteen niin, että se lähtee ensimmäisestä käskystä, kyllä lähti.  Laukassa pyrin olemaan kevyt sisäohjalle. Taivuttelin ja vaihtelin suuntaa. Laukanvaihdoissa Bella oli rauhallinen eikä saanut skitsokohtauksia! :D

Verryttelyhypyt aloitettiin pienellä pystyllä, jota tulimme kolme kertaa mahdollisimman rentona.  Kari käski pitää olkapäät hiljaa sekä saada Bella esteen jälkeen sisäpohkeen ympäri. Tamma meinaan lähtee aina puskemaan ja oikomaan kaarteet.  Kaarteiden oikominen vaikeuttaa minua lähestyessäni estelle.        Hypyssä kiinnitin huomiota siihen, mitä viime valmennuksessa neuvottiin: paino jaloille, ei tukea polvella.              Estettä nostettiin ehkä metriin ja otimme sille vielä yhden hypyn.  Tämän jälkeen iskä alkoi kuvaamaan, sillä oli etsimässä Bellalle sokeria.      Ennen rataa otimme vielä okserin mukaan. Pystyltä jatkettiin viiden laukan linjalle.  ( 21 metriä )  Näin pienillä esteillä väli oli hiukan ratsastaen eteen, mutta normaaleilla esteillä vain rullailtava.   Ensimmäisellä kerralla annoin Bellan puskea sisäpohjetta päin, mistä johtui etäisyyteni linjalle; pohjaan, jonka jälkeen kauhea kaasutus päästäkseni perille.  

Rata oli samat kolme estettä, jonka jälkeen otettiin 25 metrin kaareva linja, joka tultiin siis kuudella laukalla.  Linjan jälkeen tultiin viimeiseksi sarja. Sarja oli 7,30 metriä, eli aivan normaali väli.  Ensimmäinen rata oli vähän sähläystä, mutta toinen rata oli oikein hyvä!  Kari sanoikin, että tämä riittää. Valmennuksessa ei ollut alun perinkään tarkoitus kuin ottaa viime hetken valmistelevat pienet hypyt ja kisoihin pitämään hauskaa! 

Viimeisellä radalla teki mieli repiä yksi askel lisää vielä 2. esteelle sekä sarjalle. Päätin kuitenkin vain sulkea jalan ja tulla esteelle. Bellalla on erittäin helppo vähentää askel jo vain ajattelemalla! Ajattelen askelta vähemmän ja suljen jalan, saan sen.  Se on paljon parempi versio kuin nyppiä pohjaan ja ottaa puomi mukaan. Minulle on kuitenkin jäänyt Batesta ”traumoja” , jota kummittelevat vieläkin. Täytyy vain päästä tästä tavasta askel askeleelta pois.  

Kari oli todella tyytyväinen ja käski pitää kisoissa hauskaa!   Ypäjästä en aio ottaa mitään paineita, tavoitteeni on päästä rata hyväksytysti läpi ja ratsastaa nyppimättä.     Ystäväni Mira (Rantanen) tulee mukaan, sillä ei hyppääkään itse.   Alun perin minulle ei ollut tarkoitus tulla ketään hoitajaa, mutta Mira on Lempäälästä ja kysyessään tätä se kuulosti hyvältä idealta.                            

K O M M E N T T I    K O M M E N T I S T A 

Mitä mieltä olit?  Oletko sinä ollut aina samalla tallilla, vai oletko muuttanut?  

Onko sinulla tulossa kilpailuja lähiaikoina, mitä?