Blogin lukijoiden esittely

Moikka! Ajattelin näin alkuvaiheeseen, että olisi kiva saada jotain uutta luettavaa. Nyt onkin siis teidän vuoronne:

• linkatkaa bloginne kommenttikenttään
• kirjoittakaa blogistanne lyhyt kuvaus
• varmistakaa, että olette blogini rekisteröityneitä lukijoita sekä olette tykänneet Facebook -sivuistani. Blogin Facebook sivulle pääset tästä. 

Kymmenen parasta blogia esitellään täällä sekä saatte minusta lukijan.
Eli eikun linkittämään!

Aikaa torstaihin 25.2 kello 18 asti!

Kavalettitreeniä

Heippa! Tänään pääsin koulusta puoli kaksi ja kävin syömässä, jonka jälkeen säntäsin tallille. Ratsastin Santerin ja Apen.

Ensin menin Santerin. Menin Santerilla gägillä, mutta tulevina päivinä menen ihan normaalilla kolmipalalla. Omistaja sanoi, että hevonen voi olla vähän hidas ja pohkeen takana gägillä, joten kokeilen ihan normaalia kuolainta.
Tänään menin aika pitkillä ohjilla, kiinnitin vain omaan ratsastukseen huomiota. Etenkin käsiin.

Alussa tein kauan töitä käynnissä, taivutellen ja väistätellen. Santeri tuntui tosi hyvältä. Ravissa menin aika pitkillä ohjilla ja aika matalalla ja pitkällä kaulalla.
Myöhemmin työskentelin Santeria jalalla kohti ohjaa kootummin ja lyhyemmällä kaulalla.
Videolla kaikki on tosi lyhyesti, pahoittelut siitä.

Laukkatyöskentelyn jälkeen tein ympyrällä pientä kavalettia molempiin suuntiin. Oikeasta kierroksesta jatkoin vielä pienen ristikon.

Videolta näkee paremmin, mutta ravi- ja laukkatyöskentely on jäänyt pois. Katselkaahan siitä. :)

Viimeisenä menin Apen. Appe on todella iso hevonen, kuten viime postauksessa kerroin. Mielestäni saan sen aika hyvin ratsastettua läpi, mutta hevosen liikkeet ovat niin isot, että istun kuin perunasäkki siellä. :D
Tykkään itse Apesta tosi paljon, se on niin hellyyttä rakastava. <3
Appe on myös äidin suosikki!

Tein Apella myös kavalettia. Sitten Kullo piti pienimuotoista treeniä, kun hyppäpsin ristikkoa ja pientä pystyä.

Kommentti kommentista, linkkaathan blogisi! 

Mitä mieltä olit?

Kuinka useasti harjoittelet kavaletteja?

Mikä on hevosesi säkäkorkeus?

Tehoviikonloppu

Moikka! Ratsastuskuviot ovat laajentuneet viikko viikolta. Viime viikolla kävin joka päivä tallilla ja ratsastin yhdestä neljään hevosta.
Minusta alkaa tuntua, että myyntihevosilla ratsastaminen on jopa hauskempaa kuin omalla hevosella. Tottakai, kun sinulla on oma hevonen toiminta on vapaata, käyt kisoissa ja valmennuksissa miten tykkäät.

Tässä oma lemppari kaikista kuvista! 

Minulle olisi ollut myös yhtenä vaihtoehtona niin sanottu vuokrahevonen. Silloin menisin vain yhdellä hevosella, eikä vaihtelua juuri tulisi. Nyt minä ilmoitan vain päivän, milloin tulen ja montako hevosta voin mennä. Ratsastukselle tekee tosi hyvää saada eri hevonen alle!
Juttelin kouluvalmentajani kanssa juuri tästä aiheesta, kuinka tauko on tehnyt hyvää minulle. Ratsastukseeni on tullut levollisuus. Minulla oli myös ongelma oikean ranteeni kanssa, että väänsin sen kiemuraan, nyt tätä ongelmaa ei enää ole.

Lauantaina ratsastin neljä hevosta: Karrema, Horata, Appe ja Santeri. Oli tosi kiva sää ratsastaa, kun pakkastakaan ei ollut kuin pari astetta!

Menin Karreman ensin. Karrema on pieni, nuori ja leikkisä. Koko ajan se halusi jotain tehdä, kuten syödä kaulaliinaa tai hiuksia. :D
Tein Karreman kanssa ihan perusjuttuja. Äiti otti videolle vain laukkaverryttelyä kevyessä istunnassa.
Lopuksi äiti nappasi pari kuvaa meistä! :) Kuvista olisi tullut paljon hienompia jos olisin meikannut, mutta aamulla en jaksanut.

Toisena menin Horatan. Horata oli tosi kiva ratsastaa, vaikka videolle ei tullut kuin alkuverryttelyä tungoksen vuoksi.

Alussa Saija ja Mikko halusivat nähdä Horatan laukkaa, joten sen takia pyöritin vain "pitkin ohjin".

Horatalla on kivat liikkeet ja se on tosi asiallinen. Ei säiky tai pelleile!

Kolmas heppa oli Appe. Apella olen mennyt aika monta kertaa jo ja se on tosi kiva ratsastaa, vaikka onkin niin iso! Apen säkä on varmasti melkein 190cm. Selkään kiipeäminen on suurin haaste, vaikka jakkaraa käytänkin. :D

Appe on hauska, kun se on niin iso, mutta on ihan sylinalle. Appe rakastaa pusuja. :3

Apen kanssa tein paljon taivutuksia ja väistätin takapäätä. Innostuin jopa hyppäämään pari kertaa kavaletin yli. 

Viimeisenä menin Santerin, joka on nyt siis minulla sen pari viikkoa. Santtu on kyllä niin hieno!
Tein Santerin kanssa paljon erilaisia väistöjä ja hyppäsin muutaman kerran kavalettia.

Minun täytyy vain tehdä paljon puomi / kavalettitehtäviä, jotta estesilmä palautuu. Kaikista paras tapa löytää oikea paikka on vain laukata rytmissä kohti estettä ja tarvittaessa pidättää. Yleensä, jos lähtee liian kaukaa pidättämään, koko matka esteen pohjaan asti menee pidättäessä. Joten on hyvä vain rullata esteelle, kun ne eivät ole tässä tapauksessa isoja. 

Kommentti kommentista
Mitä mieltä olit?
Kuinka monta hevosta sinä menet päivässä?
Ratsastatko muiden hevosia, oletko kokenut siitä hyötyä itsellesi?

Vastailkaahan taas kysymyksiin ja linkatkaa bloginne niin saatte kommentin takaisin ja mahdollisesti uuden lukijan!

Dumaika

Moi! Pitkästä aikaa kiva päästä blogin ääreen. Oikein odottaa, että pääsee postailemaan! Älkää välittäkö kirjoitustavastani: oon kirjottanut niin pitkään pelkkää teinikieltä, että kirjoitus on vaikeaa. :D
Olen ollut tällä viikolla nyt joka päivä tallilla. Maanantaina ratsastin Chilin ja Dumaikan. Molemmat meni tosi kivasti. Minulla olisi videoita, mutta ne on puhelimellla kuvattu, joten ajattelin suosiolla jättää ne laittamatta.

Maanantaina vielä tallilta kotiin ajaessa minulle tuli puhelu. Minua oli ehdotettu ratsastamaan noin kahdeksi viikoksi erästä hevosta.
Tiistaina olin aamulla jo 8:00 tallissa valmiina ratsastamaan. Chapseja jalkaan laittaessa toisen puolen vetoketju paukahti rikki... eikun suutarille. Samassa hötäkässä sukkani jäi vetoketjuun kiinni ja jouduin repimään sen irti. Menin sitten pelkillä nilkkasukilla. Oli muuten kylmä!

Minä ja Dumaika

Hevonen, jolla ratsastin oli 13 vuotias Santeri. (ST Laurent)
Omistaja kertoi, että Santeri on ruunattu vasta seitsemän vuotiaana ja voi tehdä mitä vain. Kiltti se on, mutta koskaan hevosista ei tiedä.
Ratsastuksen suhteen kuulemma myös: on murruttanut muutamilta luita ja ollut vaikea. Muutamille taas ei mitään.

Santeri meni tosi hyvin. Pääsin jopa hyppäämään puoleen vuoteen ensimmäistä kertaa!
Tulin ensin puomia ja ristikkoa. Vitsit, että jännitti tulla ristikolle ensimmäistä kertaa. Aivan kuin olisi tullut 140 cm pitkää okseria päin ensimmäistä kertaa elämässä..     Oli muuten leveä hymy, kun selvisin ristikon yli! :D
Sitten Alexiina nosti esteen metriin ja vanhana tekijänä tulin. Muutaman kerran olin muutaman sentin liian lähellä, mutta ensi kerralla sitten paremmin.

Omistaja sanoi, että voin mennä Santerin kanssa Kullon estevalmennukseen halutessani! Aivan super!
Koulun jälkeen tulin vielä ratsastamaan Dumaikalla.

Dumaika ja minä tänään.

Pääsin tänään koulusta kolmen jälkeen ja menin tallille. Ratsukellarin Hanna toi minulle kahdet uudet B Vertigon blingihousut, joista sitten esittelyä toisessa postauksessa. :)

Tänään oli taas Dumaika -päivä. Se onkin mun yksi lemppari, ehkä jopa kivempi kun Chili. ;)
Tänään ei ollut ihan meidän paras päivä. Pihalla oli aika paljon pakkasta ja yritä sitten sormet ja jalat tunnottomina ratsastaa.
Dumaikalla on ihan keinuhevosen liikkeet: tosi tasainen ravi ja keinuva laukka. Oikea kierros Dumaikalla on vaikea leikkauksen takia.

Tein aikalailla perusjuttuja, taivutuksia tosi paljon, voltteja ja temmonvaihteluita. Sain äitin kuvaamaan, joten alla materiaalia! :)

Laittakaa kommenttia tulemaan ja kertokaa miten talvisin treenaatte niin saatte kommentin takaisin! 

Uusi elämä - parempi elämä?

On kulunut melkein viisi kuukautta edellisestä postauksesta. Samoin myös Bellan lähdöstä. Blogi on ollut hiljaiselolla, mutta muualla somessa olen hevoskuulumisiani päivitellyt. Blogin instagram -tili

( @rosannenhevoselamaa ) on päivittynyt jatkuvasti.
Kerroin lopettavani ratsastuksen kokonaan, mutta hevosista pystyin olla erossa kaksi kuukautta, kunnes palasin takaisin. Olen käynyt ratsastamassa samalla tallilla, missä Bella oli. Lempäälän ratsastuskeskuksessa siellä olevilla myyntihevosilla. LRK:lla on niin paljon hevosia, että pieni apu ei varmasti ole ollut pahaksi.

Nyt olen aikalailla tottunut uuteen elämään, mutta alkuvaiheessa en oikein tiennyt mitä tehdä. Aikaa oli, matkustaminen loppui ja hevoset loppui. Aloitin kouluni täällä Lempäälässä, jossa nyt tälläkin hetkellä asun. Koulun jälkeen se aika, mikä kului aina hevosiin, oli vapaata. Se tuntui uskomattomalta ja oudolta. Olen ehtinyt nähdä kavereita ja viettää niin sanottua normaalia elämää.
Kesän jälkeen ja varsinkin kun Bella lähti, on mennyt aika lujaa viikonloput, mutta aikaisemmin tähän ei ole ollut aikaa.
Olemme käyneet perheeni kanssa lokakuusta jo kaksi kertaa ulkomailla. Kreikassa ja Kanarialla. Viimeksi, kun pääsin ulkomaille vuosi oli 2010. Silloin minulla oli vielä suomenhevonen, enkä kilpaillut kuin alue/kansallisia metrin tasolla. Se oli silloin vielä humputtelua eikä valmentautuminen ollut "isoissa äfääreissä".
Mutta toisaalta, lomalle lähteminen on ollut oma valinta. En ole halunnut jättää treenejä viikoksi tai kahdeksi kesken kisakauden. Aina oli jotkut tärkeät kisat alla.

   

Vasemmalla Chili, joka on mun lemppari! Ja oikealla Nelsa! 

Ja miten aion jatkossa hevostella?  Sen suurempia suunnitelmia ei ole, kuin käydä LRK:lla ja tietysti kavereiden hevosia ratsastamassa. Suunnitelmissa on myös, että kierrän kesän kisoja groomina ystävälleni Iida Jokiselle.
Kilpailuissa en ole käynyt minun ja Bellan viimeisten skabojen jälkeen kuin kerran Tampereella auttamassa.

Minulle on tullut paljon kysymyksiä: kaduttaako kun myin Bellan, miten voin elää ilman hevosta, osaanko enää ratsastaa jne.
Tottakai sitä miettii mitä meni tekemään, mutta hevosten jälkeenkin on elämää. Aina välillä tulee mieleen, miksi oikeasti tein näin ja miten treenaisimme nyt.
Mitä ratsastustaitoon tulee, tauko teki minulle tosi hyvää. Ratsastuksesta on tullut paljon siistimpää ja varmempaa.  Olin muutaman kuukauden pois tallilta, kunnes palasin kuvioihin. Olen käynyt ratsastamassa Lempäälän ratsastuskeskuksen myyntihevosia. On kiva, kun aina on eri hevonen. Ei jumitu siihen yhteen tyyliin.

Esteitä en ole varsinaisesti hypännyt. Muutamia kavaletteja vanhalla hevosellani Batella. Olisi tosi ihana päästä hyppäämään!

Vasemmalla Appe, säkää kevyt 190 senttiä! Ja oikealla Pave. :)

Tulevat postaukset ovat auki. Ratsastuspostauksia tulee, Baten kuulumisia, lifestyle -postauksia jne. Mahdollisesti myös kuulumisia Bellasta. Ulkoasu on nyt nopeasti päivitetty ja uutta on tulossa. Älkää välittäkö siitä. :)

Jotta pääsen alkuun, toivon mahdollisimman monen ottavan kantaa: millaisia postauksia haluatte jatkossa? 

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa...

... nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. Jäi jälkii sydämiimme, jälki unelmiin

kaikelle nyt laulan näkemiin. 

Totta se on. Jo toisen kerran toistan nämä samat sanat, kauniit sanat. Netissä on ollut viime aikoina suorastaan kaaos. Ihmiset ovat tehneet omia johtopäätöksiään, omia veikkauksia, omia syitä joissa ei ole mitään perää.  

Minulle ollaan soiteltu hädissään, kysytty mitä tapahtuu, laskujeni mukaan What´s App:iini tuli yli 300:lta ihmiseltä samaa kysymystä. Miksi Bella on myynnissä, ostanko uuden hevosen, mitä nyt tapahtuu..

Sanon näin alkuun: jos sinua kiinnostaa levittää asioitani netissä, lue tämä postaus tarkasti, jotta tiedät todenmukaisen, muiden muokkaamattoman syyn. Näin kenellekään ei ole epäselvää, miksi näin tulee tapahtumaan. Kaikista paras: yksittäisten ulkopuolisten murhanhimoisten ihmisten ei tarvitse itse paikata koloja.

Jos kuulut tähän jengiin: lue lopusta muutama elämänohje, jota noudattamalla jokaisella on kiva elämä.

Olen tieni päässä.

Tekisi mieli itkeä miten luovun kaikesta näin helposti, mutta olen tehnyt tarkkaan harkitun päätöksen. Tätä kirjoittaessa alkaa miettimään kaikkea sitä ihanaa, mutta taas niitä ilkeitä ja katseellaan, teoillaan ja tavoillaan tappaa minua. 

Lopetan ratsastuksen. Kuulostaa tyhmältä lauseelta, voisinpa muotoilla sen uudestaan. Parempi todeta asiat suoraan ja kylmästi. Tämä on ehkä järkyttävää ja yllättävää. Sukulaiseni, tuttuni ja ystäväni ovat olleet järkyttyneitä ja pohtineet miettimään uudelleen, nukkumaan pari yötä lisää ja syömään muutaman lihapiirakan lisää.

Bella myytiin Tervakoskelle siitos/harrastekäyttöön. Kaikista vaikeinta oli päästää irti hienosta hevosesta. Bella on täysin terve ja se on kuvattu kesäkuussa kokonaan. Kovat puheet oli siitäkin, että tamma olisi rikki. Näin ei ole.
Kaikista vaikeinta oli ottaa Bella karsinasta, taluttaa se uuteen koppiin itkukurkussa ja katsoa kuinka koppi poistuu pihasta. Ikiajoiksi.

Olen miettinyt elämääni ja mitä siltä haluan. Tosiasia on, että minusta ei tule kilparatsastajaa taitojeni vuoksi. Tottakai voi kiertää vuodesta toiseen näitä kansallisen tason tähtikilpailuja, mutta minä haluan elämääni myös jotain muuta. Ratsastus on ollut aina se minun juttuni, joten tämä kuulostaa jopa minulle epätodelliselta. Eikä lopetus johdu siitä, että kiertäisin kilpailuja kuten aina ennenkin. Tämä ei ole syy lopetukseen. 

Haluan panostaa opiskeluuni täysillä. Hevosilla ei rikastuta, se on totta. Haluan päästä siihen, että minulla on rahaa mässäillä ja tehdä sitten mitä huvittaa. Minulla on päämäärä, omat asetukset miten tavoittelen mahdollista. Koulu ei vielä ole ammattikoulussa aikaa vievää, mutta kolmen vuoden päästä haluan keskittyä kouluun. Kolmen vuoden päästä Bellan myynti on jo liian myöhäistä.

Vaihtoehtoja olisi ollut, ne ovat jo käyty.  Päätökseni on ollut täysin oma. Vanhempani / kukaan mahdollinen ei ole ollut kuin kuuntelemassa tuomiota. Kyse ei todellakaan ole rahasta, ajasta tai juhlimisesta.

Olen kuullut myös, että "jos minulla olisi tuollaiset resurssit kuin Rosannella, en lopettaisi"  Resurssini ovat tosiaan olleet hyvät: minulla on ollut mahdollisuus melkein mihin vain. Tilanteet kuitenkin muuttuvat eivätkä resurssit vaikuta päätökseeni.

Tein kaksi vuotta 14 tuntista työpäivää

MP:n aikaan aloitin koulun yhdeksältä ja pääsin kolmelta. Kuusi tuntia koulussa ja siitä alkoi kahden tunnin matka Hämeenlinnaan. Kotona olin kello 23. Uskokaa pois: olin väsynyt matkustamiseen, elin autossa. Jouduin opiskella ja lukea kokeisiin autossa. Ihmettelen, kuinka hyvin selviydyin kouluni läpi. Siitä saan kiittää äitiäni, joka ei antanut minun luovuttaa.

Tallille meno kävi työstä ja yksinkertaisesti sinne oli pakko mennä. Talli lähempänä olisi säästänyt aikaani, mutta tein oman valintani. Hyvän valinnan. Opin Mialta ratsastuksen lisäksi elämän pelisääntöjä. Opin miten asiat kuuluu hoitaa ja miten ei.  Arvostan tätä, todella.

Blogia en tule poistamaan. Laitan tänne kaikki tavarani ja Bellan tavarat myyntiin. Halukkaat pääsevät täältä niitä katsomaan. Erilliseen postaukseen tulevat siis kaikki myytävät varusteet.

Hevosihmiset, kasvakaa. Älkää olko katkeria, teillä on jo kaikki tarvittava. Mitä teillä ei ole, sitä te ette tarvitse. Nauttikaa elämästänne.

Minun tarinani on nyt ohi. Kiitos ja anteeksi, hymyillään kun tavataan, vaikkakin tuskin hevosmerkeissä. Kiitos kaikki sponsorini, Criollon Markku, ystäväni ja kaikki minua kannustaneet. 
Kiitos.

Kuolaimet vaihtoon

Moi! Eilen keskiviikkona kello 19 alkoi taas Karin valmennus. Edellisenä päivänä olin ratsastanut Bellan tosi hyvin läpi ja rankasti, joten en uskonut Bellan olevan seuraavana päivänä energinen. Suoraan sanoen Bella oli hullu.

Ensin ravailimme ympäri kenttää vain niin, että hevosten lihakset rentoutuvat. Bella oli vielä tässä vaiheessa rauhallinen, kunnes tarkoituksena oli laukata rennosti kenttää ympäri. Bella villiinty aivan tosissaan, alkoi pomppia ja riekkua. Kari käskikin käyntiin ja aloitimme työskentelyt rauhassa. Käynnissä taivuttelin, tein voltteja ja väistöjä. Ravissa sama homma. Sain Bellan hyvin avuille ja liikkumaan takaa eteen. Laukassa tein samaa kuin käynnissä ja ravissa, mutta myös  temmonvaihteluita. Bella tuli tosi hyvin takaisin, yllätykseksi lähti kyllä paremmin eteen.. :D

Sitten tulimme ensin oikeasta kierroksesta kolme puomia. Jokaisella kerralla päästin Bellan omalla istunnallani ja käsilläni ampumaan eteenpäin, mutta viimeisellä kerralla tajusin, mitä Kari tarkoitti.
Seuraavana tulimme yksittäistä pystyä. Esteen jälkeen jouduin ottamaan aika rajusti kiinni, jotta Bella ymmärtäisi jatkaa rauhassa esteen jälkeen. Seuraavaksi tulimme hassun näköisen muuripystyn ja sitten taas yksittäisen okserin.
Muutaman kerran jälkeen tapahtui jotain: Bella ei vain mennyt pystystä. Minä olin kyllä selässä aivan vinksallaan, joten ymmärrän Bellaa.. Etäisyydetkin olivat jo niin metsässä että ihan hyvä että kielsi. Jotain tapahtui minun päässäni.  Vaihdettiin kuitenkin kuolain ja ongelmat lähti.
Rataan kuului näiden kahden esteen lisäksi viiden askeleen suhteutettu sekä sarja. Suhteutettu oli suora, mutta vinosti aseteltu. Kulma piti siis katkaista.
Millään muulla esteellä ei ollut ongelmia, kun minä sain pienen aikalisän... :D

Jos et seuraa blogia vielä Instagramista, kannattaa käydä painamassa nappi vihreäksi nimellä @rosannenhevoselamaa! Seuraan kaikkia takaisin! :)

kommentti kommentista, linkkaathan blogisi!

Mitä mieltä olit?

Käykö sinulle joskus samanlainen katkos?