HALLAN LUPAUS

Heippa! Tänään postailenkin ensimmäisestä omasta hevosestani, Otosta.
Otto on suomenhevosruuna, joka on syntynyt samana vuonna kuin minä. (-99)


Sain Oton vuonna 2009, jonka metsästimme hotellin pihalta. Otto oli ori, joka eleli vapaana. Ruunasimme sen minulle saapuessani.
Otto ei osannut mitään muuta kuin käyntiä ja ravia. Opetin sen kokonaan. Omat taitoni eivät olleet minkäänlaiset, mutta opettelimme Oton kanssa "oman ratsastuksen".

Alla kuvia koeratsastuksesta ja muita sen viikon kuvia.

          

     

Otto oli luonteeltaan ystävällinen omistajaansa kohtaan, mutta tätä uutta luonnetta ennen oli aivan jotain muuta.  Ensimmäisessä tallissa, minne veimme Oton se sai luudanpäästä ja raipasta. Ja miksi näin, niin siksi, koska kun iltaheinät jaettiin herra otti oven suusta samalla, kun se laitettiin maahan. Tämä ei ollut jostain syystä hyväksyttävää, vaan sen olisi pitänyt odottaa maltillisesti.  Eihän vapaana elänyt entinen ori voi tälläistä tietää..     Otto alkoi pelkäämään ihmisiä ja karsinanoven avatessa se saattoi hyökätä kimppuun. Tämä oli aivan hirveää!
Miettii, niin olisiko antanut ottaa yksi suupala heinää vai ottaa vastaan vaarallinen hevonen?

Otto ja äiti.

Ensimmäisen vuoden aikana Otto toipui ruunauksesta, pääsimme käymään ratsastuskoulutunneilla, hyppäämään ensimmäinen esteemme, hyppäämään ensimmäisissä kilpailuissa sekä käymään maastossa.
Otto sai myös ähkyn ensimmäisessä tallissaan. Oton vesiautomaatti oli jo pitkään rikki, mutta ennen kuin laitettiin toimeksi ja korjattiin se.. oli liian myöhäistä.  Otto selvisi ähkystä säikähdyksellä.

90cm Suojakallio.

Ensimmäinen talli oli aika jättää taakse, vaikka sielläkin oli hevosella hyvät oltavat. Vaihdoimme kuitenkin tallia parempiin olosuhteisiin, että pääsisimme oikeasti tavoitteelliseen ja oikeanlaiseen valmennukseen.  Vuonna 2011 hyppäsin elämäni ensimmäiset 90cm ja 100cm luokat.
Oton ja minun suurimmat kilpailut olivat minun ollessani 10 vuotias... Suomenhevosten kuninkaalliset, joissa hyppäsin 80cm ja 85cm luokkia. :)



             

Killeri 100cm

Otto ei ollut mikään ruusukehai, mutta minä halusin vain päästä kiertämään kilpailuja. En painanut rusetteja kovinkaan tärkeiksi.



Otto potkaisi vuonna 2012 tammikuussa jalan maneesin ikkunan läpi niin, että sen jalka suihkusi verta. Tämän tapaturman jälkeen Otto ei ollut oikein halukas enää hyppäämään korkeita esteitä. Päätimme laittaa Oton myyntiin muistakin syistä. Myynti tapahtui nopeasti: muutaman tunnin jälkeen myynti-ilmoituksen laitosta löytyi jo uusi omistaja.

ONKO TEILLÄ TALLESSA MATERIAALIA ENTISISTÄ HEVOSISTANNE?

MITÄ PIDITTE?

LINKATKAA POSTAUKSIANNE, JOSSA ON KUVIA/KERROTTE VANHOISTA HEVOSISTANNE!